Angel's wings won't you carry me home

Kirjoittaminen on taas jäänyt.

Ei mulla paremmin ole mennyt. Ei huonomminkaan.
Päivät vaan lipuu tyhjinä ohi,
en tiedä miten täyttää niitä, miten saisin niistä kiinni.

Viikonloppu oli kamala.
Täynnä surua ja epätoivoa, pelkoa.
Eilen illalla hieman hymyä.

Mä olen tyhjä. Makaan sohvalla kattoon katsoen, ja yritän pidättää kyyneleitä.
En tahdo nukkua, en syödä.
Mitä voin tehdä? Hajalla, kaikki. Kaikki mussa.

"Onks meillä nyt kaikki hyvin?"
"On meillä. Itestäni en tiiä"

...vaikka kyllä tiedän.

Fighting with myself

Muhun iski yhtäkkiä kaikki se ahdistus,
mitä yli kaksi vuotta sitten tunsin.
Kaikki se epätoivo. Pelko.
Ja se tunnottomuus.
Tiedättekö, kun tuntee kaikki kamalat tunteet muttei silti mitään?

En tiedä oonko ikinä kiittänyt poikaystävääni siitä,
mitä kaikkea se mun eteen teki, kuinka se jaksoi.
En myöskään ole varma, olenko koskaan pyytänyt anteeksi,
joitakin asioita jotka se teki, jotka nyt ymmärrän olleen sille helvetin vaikeita.

Mulla on myös paljon pimeitä kohtia tuolta ajalta.
Kuten kahdeksannelta luokaltakin.
Mutta reilun kahden vuoden takaiset tunteet, mä en välillä pääse niistä eroon.

Muistan jotain ja samalla muistan sen tunteen mikä silloin oli,
tällä kertaa muistin tapahtuman, jolloin olin epätoivoinen, ahdistunut ja tuskissani.
Ja halusin kuolla.
Mä tunnen noi tunteet täysin samalla tavalla juuri nyt,
enkä tiedä miten oon ikinä voinut kestää niitä.
Ainoa asia millä kestän nyt, on kokoajan miettiä, että mikään ei ole niinkuin silloin, ei mikään.

En halua muistaa tätä aikaa ollenkaan, mulle ei riitä sumuiset kohdat,
joista en ole varma onko ne tapahtuneet vai ei.

Mä haluan unohtaa. Kokonaan.

It never ends

Rakastan sua, kuinkakohan pitkä aika siitä on, kun olen kuullut tuon.
Kaksi vai kolme viikkoa?
Silti vastaat nii mäki sua, kun sanon sen. Niin varmaan.
Suudelma, kerran vai kaksi päivässä, koska mä haluan.
Aina mun aloitteesta.

En jaksa. Enkä yritä.
Itken vaan yksin kotona,
sä menetät mut ja mä itseni,
et nää enää muutakuin kuoren.

Mä vihaan itseäni taas,
ja tällä kertaa se on myös sun syytä.

It never gets easier

Oon kokoajan väsynyt ja sattuu kaikkialle.

Meen kuudelta nukkumaan ja herään kahdelta.
Juon kahvia ja olen koneella.
Käyn tupakalla ja palaan koneelle.

En jaksa raahautua suihkuun.
En jaksa kävellä alle kilometriä kauppaan hakeakseni ruokaa
ja lisää maitoa kahviin.

Rintaan sattuu kokoajan,
pientä kipua ja välillä isompaa.

Mä vaan itken kun musta tuntuu, että voisin tappaa itseni,
vaikken halua enkä saa ja se ei oo vaihtoehto,
mitä voin tehdä tälle ololle.

Everything is a mess

En jaksa käydä suihkussa,
en nähdä kavereita,
tehdä ruokaa,
siivota,
pyykätä,
tiskata,
en jaksa.

Istun vaan koneella.
Katson leffoja ja sarjoja,
poltan tupakkaa,
juon kahvia ja teetä,
syön ehkä leipää jos sitä jaksan tehdä,
ja nukun liian vähän.

Muttei ainakaan ole tarvinnut väsymyksen keskeltä ajatella.

I'd rather feel pain than nothing at all

Olin perjantaina kännissä ja oli kivaa vaikka itkin ja olin vihainen,
olin lauantaina kännissä ja mä en muista mistä sanoista
mä vieläkin ahdistun ja mikä saa mut edelleen suremaan,
jotenkin se liittyi muhun ja vihaan itseäni.

On outo olo ja itkettää eikä mee yhtään hyvin,
en osaa kirjoittaakkaan,
ajatukset täyttyy kaikella mustalla ja mua oksettaa.

En oo oma itseni,
en oo tällanen enää,
se oli yli vuosi sitten,
hakatkaa mut
en tunne mitään.

I don't know what I feel anymore

On ollut hiljaista,
on ollut paha olla,
olen vetänyt liikaa kännejä
ja itkenyt liian monta kyyneltä.

Öisin en saa unta,
päivisin väsyttää,
ruoka kuulostaa oksettavalta,
mutta jotain on syötävä (ei ole).

Ei enää kiinnosta mikä olo mulla on,
tai mitä mulle käy.

Oman taivaan tänne loin, anna minun päästä pois

Voin hajota koska vaan,
syystä mistä tahansa,
itku kun unohdin meikit muualle,
raivo kun tupakka ei syty.

Tajuaako poikaystävä miettiä,
mikä mua vaivaa,
vai oonko vaan tällanen.

Tajuaako kukaan?

Haluaisin huutaa tärkeimmälle ystävälle,
kuinka paha mun on olla,
kuinka en kestä,
kuinka haluan nähdä, että se välittää.

Mutta oon vain kuin olisin onnellinen,
huoleton,
elän päivän kerrallaan nauraen ja hymyillen.

Sisällä pelkkää tyhjää,
kaikki vaan valhetta.