tiistai 27. toukokuuta 2014

It never ends

Rakastan sua, kuinkakohan pitkä aika siitä on, kun olen kuullut tuon.
Kaksi vai kolme viikkoa?
Silti vastaat nii mäki sua, kun sanon sen. Niin varmaan.
Suudelma, kerran vai kaksi päivässä, koska mä haluan.
Aina mun aloitteesta.

En jaksa. Enkä yritä.
Itken vaan yksin kotona,
sä menetät mut ja mä itseni,
et nää enää muutakuin kuoren.

Mä vihaan itseäni taas,
ja tällä kertaa se on myös sun syytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti