keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Hurt

It hurts so much.
It fucking hurts so much.

En saa henkeä itkemiseltä.

torstai 6. marraskuuta 2014

You go home, and you cry

Mä haluan olla mahdollisimman paljon muiden kanssa,
jotta ei tarvitsisi tuntea surua kokoajan. Koska se täytyy haudata, muut ei saa nähdä.
Vaikka mä en millään jaksaisi nähdä ketään, en jaksaisi esittää iloista.

Tää on paska tunteiden kierre, enkä tiedä miten tän voi pysäyttää.

Oon taas kotona. Kaksi viimeistä yötä kaverilla.
Kun mä suljin kotioven, potkin mainokset pois tieltä.
Enkä voinut muutakun itkeä.

Kaikki mun sisällä hajoaa. 

tiistai 4. marraskuuta 2014

I don't know

Päivät lipuu ohi, viikot, kuukaudet, vuodet.
Enkä ole saanut elämälläni mitään aikaan.

Enkä mä tunne itseäni. Kaikki on ihan sekaisin.
En tiedä miltä musta tuntuu, vai tuntuuko miltään. Pää vasta sekaisin onkin.

Kirjoittaminen ei suju.
Mikään ei oo niinkuin pitäisi, vaikka kaikki on niinkuin ennenkin.

torstai 25. syyskuuta 2014

It's not exactly like anybody cares, so...

Itseviha on saanut mut taas kirjoittamaan tänne paljon.

En voi katsoa itseäni peilistä.
En voi mennä ulos.
En voi syödä.
En voi pukea farkkuja.
En voi nähdä kavereita.
En voi katsoa elokuvia tai sarjoja.

Kaikki tää sen takia,
että joku vitun kusipää,
on keksinyt pornon.

En usko mitään hyvää, mitä keksit sanoa mun ulkonäöstä.
Mä en näytä niiltä. 
Älä siis katso mua. Älä valehtele. 

Vittu.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Can't handle the pain, this life is so hollow

Viillot sattuu enemmän jaloissa kuin käsissä.

Jouduin kääntämään meidän kokovartalopeilin, etten vahingossakaan näkis itseäni siitä.
Enkä oo kahteen päivään astunut ulos kotoa.

Alotan aamuni kyynelillä.

Älä.

tiistai 23. syyskuuta 2014

I hate myself and I want to die

"Eikä se muutenkaan liity siihe et sä olisit muka ruma läski".
Sä et tuu näkemään mua enää alasti.

"En enää", ei sua ennenkään oo kiinnostanut,
kuinka vitun paskalta se musta tuntuu.

Mä vihaan itseäni kokoajan enemmän.
En voi kattoo mitään ohjelmia, missä on naisia. En leffoja. En lukea uutisia.

Kato sitten niitä.

Mä tiesin etten kelpaa.




















Mulla ei ole syytä olla satuttamatta tänään. Tai enää ikinä.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

With shadows floating over

Kyyneleitä, ne ei lopu.

Mulla ei oo elämässä minkäänlaista suuntaa.
Mä en puhu, en kerro kenellekkään kuinka mua ahdistaa ja pelottaa.

Kuinka mä vihaankaan itseäni,
musta ei oo mihinkään.

Oon onnellinen vain silloin kun rakas pääsee lomille.
Arkisin en jaksa, perun menoja koska olen "kipeä",
vaikka en vaan tahdo nähdä ketään, tai oikeastaan en tahdo kenenkään näkevän mua.

Valitsen kodin, yksinäisyyden, ahdistuksen,
en jaksa esittää, hymyillä, vitsailla, olla muka rento vaikka haluaisin vaan olla kotona itkemässä.

En tiedä mitä teen, enkä pääse rakkaan viereen nukkumaan.
En jaksa enää vaan selviytyä. Yksin.