You go home, and you cry

Mä haluan olla mahdollisimman paljon muiden kanssa,
jotta ei tarvitsisi tuntea surua kokoajan. Koska se täytyy haudata, muut ei saa nähdä.
Vaikka mä en millään jaksaisi nähdä ketään, en jaksaisi esittää iloista.

Tää on paska tunteiden kierre, enkä tiedä miten tän voi pysäyttää.

Oon taas kotona. Kaksi viimeistä yötä kaverilla.
Kun mä suljin kotioven, potkin mainokset pois tieltä.
Enkä voinut muutakun itkeä.

Kaikki mun sisällä hajoaa. 

No one knows

Mä oon niin yksin,
mulla on niin paha olla,
mä viillän ihan pian.

Kyyneleet ei lopu.
Kipu ei lopu.

Oon itkeny kolme tuntia enkä saa kohta happea.

Mulla on terät tallella vieläkin.
Ja mä aion käyttää niitä.

I hear the ticking of the clock

Mä istun taas yksin kotona itkemässä,
niinkuin jokaisena tämän viikon päivänä.

En jaksa olla yksin. En jaksa.

Sammutan puhelimen etten kuule viestejä.

Tuleeko niitä edes?

It never gets easier

Oon kokoajan väsynyt ja sattuu kaikkialle.

Meen kuudelta nukkumaan ja herään kahdelta.
Juon kahvia ja olen koneella.
Käyn tupakalla ja palaan koneelle.

En jaksa raahautua suihkuun.
En jaksa kävellä alle kilometriä kauppaan hakeakseni ruokaa
ja lisää maitoa kahviin.

Rintaan sattuu kokoajan,
pientä kipua ja välillä isompaa.

Mä vaan itken kun musta tuntuu, että voisin tappaa itseni,
vaikken halua enkä saa ja se ei oo vaihtoehto,
mitä voin tehdä tälle ololle.

I don't know what I feel anymore

On ollut hiljaista,
on ollut paha olla,
olen vetänyt liikaa kännejä
ja itkenyt liian monta kyyneltä.

Öisin en saa unta,
päivisin väsyttää,
ruoka kuulostaa oksettavalta,
mutta jotain on syötävä (ei ole).

Ei enää kiinnosta mikä olo mulla on,
tai mitä mulle käy.

Take this mess out of me

Musta tuntuu taas että mä sekoan,
etten halua tuntea mitään,
mä mennä suoraan pohjalle,
sinne oon kuitenkin vajoamassa.

Mua on itkettänyt koko päivän.
Mä rakastan katsoa Frendejä,
nyt itken niitä katsoessa kun oon niin epätoivonen.

Mä näen vaan mustaa.

En jaksa olla selvinpäin.
En jaksa tuntea nälkää.
En jaksa olla kunnossa ja sitten taas en.
En jaksa olla vitullinen epäonnistuja kaikessa.

"Pidätsä itteäs viel useinki liian lihavana?
Ootsä jo päässy yli viiltelystä ja oksentamisesta, et kai haluu tehä niitä enää?"

I don't believe

Huomenna meen näyttämään,
onko musta työntekijäksi.

Varmasti sadat muutkin tekee tän huomenna,
musta tuntuu että oon huonoin niistä.

25 tuntia,
eikä muutakuin pelota,
multa hajoaa taas lattia jalkojen alta jos en saa sitä työtä,
samalla ahdistun kuoliaaksi miettiessäni sen saamista.

"Mua vaa vähä jännittää, mut oommä innoissaniki"
Emmä pysty siihen.

En yleensä pysty mihinkään,
vaikka mun pitäisi edes vähän uskoa itseeni.

Ps. Mä olin lauantaina kännissä,
mun oli kylmä ja kaveripoika antoi hupparinsa,
mä menin rikki,
itkin poikaystävän sylissä ja yksin,
enkä saanut kyyneleitä loppumaan.

Ja kun sä tunnet liikaa, et se melkeen sattuu

Haluaisin olla kännissä, humalassa, hiprakassa
mitä vaan,
nauraa, hukuttaa tunteet,
miten vaan,
ja sitten yöllä,
liian kännissä, huonossa olossa,
vähän itkeä.

Koska mua on itkettänyt koko päivän,
koko eilisen päivän,
koko viikon, surulliset kappaleet kuluu Spotifyssa,
kun mä jotenkin haluan,
edes sen yhden kyyneleen valuttaa.

Mä en halua tietää,
miksi mulla on paha olla,
silti tiedän.

Ja mä oon niin vitun rakastunut tohon,
että mua itkettää (yllätys),
enkä tiedä tietääkö se sitä,
tunteeko se täysin samoin, yhtä syvää tätä vitun rakkautta.

Oman taivaan tänne loin, anna minun päästä pois

Voin hajota koska vaan,
syystä mistä tahansa,
itku kun unohdin meikit muualle,
raivo kun tupakka ei syty.

Tajuaako poikaystävä miettiä,
mikä mua vaivaa,
vai oonko vaan tällanen.

Tajuaako kukaan?

Haluaisin huutaa tärkeimmälle ystävälle,
kuinka paha mun on olla,
kuinka en kestä,
kuinka haluan nähdä, että se välittää.

Mutta oon vain kuin olisin onnellinen,
huoleton,
elän päivän kerrallaan nauraen ja hymyillen.

Sisällä pelkkää tyhjää,
kaikki vaan valhetta.

No more tears

Raivareita,
itkua,
surua 
ja ahdistusta.

Kauhea päivä. Kuten eilenkin.

Söin liikaa.
Lähden pian ulos, kävelemään,
polttamaan tupakkaa,
kuvaamaan.

Olen kokoajan väsynyt.
Viedäänkö mua taas?

I don't know why I am the way I am

Vaikka hymyilen,
paljon tai vähän,
leveästi tai pienesti,
mun sisällä on koko ajan jokin kylmä,
suuri möykky.

Jos jaksaisin,
ja osaisin,
itkisin kokoajan.