There is a voice telling me: you're fucking fat

Oon alkanu vähentämään taas syömistä.

Vaikka tänään söin 15cm subin (grillattu kana),

ja kotona kahden ruisleipäpalan välissä kanaa, majoneesia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa.

Viimeyöllä ahdistus yhdestä ylimääräisestä leivästä.

Oon lihava, läski, etova, lievästi ylipainoinen, plussapallo, 

mitä kaikkia synonyymejä tällekkin nyt edes on,

liikaa rasvaa,

ajattelin olla tänään menemättä kävelemään,

kävelin kaupungilla,

mutta ahdistus iskee kuitenkin jos en mene ja mä en tiedä mitä teen.

Miksen pysty olemaan syömättä.

No more tears

Raivareita,
itkua,
surua 
ja ahdistusta.

Kauhea päivä. Kuten eilenkin.

Söin liikaa.
Lähden pian ulos, kävelemään,
polttamaan tupakkaa,
kuvaamaan.

Olen kokoajan väsynyt.
Viedäänkö mua taas?

Mikä mua vaivaa

En tiedä mitä voin syödä.
Kaloreita kaikessa,
liikaa kaloreita,
on nälkä ja mietin vaan kuinka paljon lihon,
jos syön kaksi leipää.

Tottakai mä lihon siitä.
Koska en laihdu, niin lihon.

Everything's turning blue

Oon valmis kävelemään kaverin luo,

ilmoittamatta,

voisin istua ulkona sen talon alapuolella,

odottaa, että se käy tupakalla,

kastua litimäräksi tuosta sateesta,

odottaa vaikka aamuun saakka.

Ja terä olisi mukana.

Haaveilen syvistä viilloista,

niin, että veri näkyisi jo paitojenkin läpi,

että viillot eivät ikinä umpeutuisi.

En jaksa pestä meikkejä,

ja koitan pitää ajatukset pois ruuasta istumalla koneella,

ja siivoamalla.