ilmoittamatta,
voisin istua ulkona sen talon alapuolella,
odottaa, että se käy tupakalla,
kastua litimäräksi tuosta sateesta,
odottaa vaikka aamuun saakka.
Ja terä olisi mukana.
Haaveilen syvistä viilloista,
niin, että veri näkyisi jo paitojenkin läpi,
että viillot eivät ikinä umpeutuisi.
En jaksa pestä meikkejä,
ja koitan pitää ajatukset pois ruuasta istumalla koneella,
ja siivoamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti