Miksi jatkaisin

Ulkona on taas niinkuin mun mielessäni.
Sadepisarat alkavat tippua taivaalta,
pahaa aavistamatta,
"ei tästä mitään pahaa synny".

Kunnes ne ovat kerääntyneet isoiksi lammikoiksi,
noroileviksi puroiksi,
kuin huomaamatta.

Ilma on painava ja harmaa.

Mietin kuolemaa,
mutta en ole tappamassa itseäni.

Everything's turning blue

Oon valmis kävelemään kaverin luo,

ilmoittamatta,

voisin istua ulkona sen talon alapuolella,

odottaa, että se käy tupakalla,

kastua litimäräksi tuosta sateesta,

odottaa vaikka aamuun saakka.

Ja terä olisi mukana.

Haaveilen syvistä viilloista,

niin, että veri näkyisi jo paitojenkin läpi,

että viillot eivät ikinä umpeutuisi.

En jaksa pestä meikkejä,

ja koitan pitää ajatukset pois ruuasta istumalla koneella,

ja siivoamalla.

Kun yössä yksin vaeltaa

Rakastan öitä.

Kun aurinko laskee,
on tunti tunnilta pimeämpää,
ei näe toista,
kuulee vain äänen,
hätkähtää kosketusta,
joka on lämmin, hellä ja rakastava.

Rakastan vesisadetta.

Kun ulkona on harmaampaa,
kuin sumun täyttämässä mielessä,
pisarat pesevät raskaan ripsivärin pois,
kuin itkisit ilman mukana kulkevaa tuskaa.
Sateen ropina ikkunaa vasten,
jonka mukana nukahtaa.