Rakastan öitä.
Kun aurinko laskee,
on tunti tunnilta pimeämpää,
ei näe toista,
kuulee vain äänen,
hätkähtää kosketusta,
joka on lämmin, hellä ja rakastava.
Rakastan vesisadetta.
Kun ulkona on harmaampaa,
kuin sumun täyttämässä mielessä,
pisarat pesevät raskaan ripsivärin pois,
kuin itkisit ilman mukana kulkevaa tuskaa.
Sateen ropina ikkunaa vasten,
jonka mukana nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti