Unhappy, but why, too many reasons

That's true.

I'm standing in the flames, and it's a beautiful kind of pain

Olis paljon kirjotettavaa, eikä silti mitään.

Joululoma siis oli nyt,

olinkohan pari-kolme päivää selvinpäin.

Sain tärkeän ihmisen elämääni uudelleen,

mulle tulee sitä niin helvetin kova ikävä.

Vitun armeija.

Mitä teen kun et ole täällä?

Mulla on kokoajan outo olo,

vaikka kaikki on kuin ennenkin,

ehkä se johtuukin juuri siitä?

Mikään ei ole muttunut, minä en koskaan muutu,

pysyn kiinni samassa paskassa,

säälittävä ja aikaansaamaton, ihmiskunnan pohjasakkaa,

eikä mulla ole uskallusta mihinkään.

Oli paljon helpompaa

viimeiset lähes kaksi viikkoa,

kun sai olla niin paljon kännissä.

I'd rather feel pain than nothing at all

Olin perjantaina kännissä ja oli kivaa vaikka itkin ja olin vihainen,
olin lauantaina kännissä ja mä en muista mistä sanoista
mä vieläkin ahdistun ja mikä saa mut edelleen suremaan,
jotenkin se liittyi muhun ja vihaan itseäni.

On outo olo ja itkettää eikä mee yhtään hyvin,
en osaa kirjoittaakkaan,
ajatukset täyttyy kaikella mustalla ja mua oksettaa.

En oo oma itseni,
en oo tällanen enää,
se oli yli vuosi sitten,
hakatkaa mut
en tunne mitään.

Drown that misery

Ootan vaan viikonloppua,
kun saa taas tuntea alkoholin lämmön
ja sen,
kuinka se alkaa nousemaan päähän,
saa olon hyväksi.

I don't know what I feel anymore

On ollut hiljaista,
on ollut paha olla,
olen vetänyt liikaa kännejä
ja itkenyt liian monta kyyneltä.

Öisin en saa unta,
päivisin väsyttää,
ruoka kuulostaa oksettavalta,
mutta jotain on syötävä (ei ole).

Ei enää kiinnosta mikä olo mulla on,
tai mitä mulle käy.

I have to accept this fucking chaos

Vien liikaa tilaa,
kukaan ei voi olla huomaamatta ja silti voi.

"Tuun kahville"
mutta et tulekkaan,
mä tarvitsen ihmisiä, mutta ne ei mua.

Ajattelin olla viikonloppuna kännissä,
taas,
koska en jaksa tätä kaikkea,
liikaa eikä kuitenkaan.

Ei jaksa kiinnostaa.

Take this mess out of me

Musta tuntuu taas että mä sekoan,
etten halua tuntea mitään,
mä mennä suoraan pohjalle,
sinne oon kuitenkin vajoamassa.

Mua on itkettänyt koko päivän.
Mä rakastan katsoa Frendejä,
nyt itken niitä katsoessa kun oon niin epätoivonen.

Mä näen vaan mustaa.

En jaksa olla selvinpäin.
En jaksa tuntea nälkää.
En jaksa olla kunnossa ja sitten taas en.
En jaksa olla vitullinen epäonnistuja kaikessa.

"Pidätsä itteäs viel useinki liian lihavana?
Ootsä jo päässy yli viiltelystä ja oksentamisesta, et kai haluu tehä niitä enää?"

Ja kun sä tunnet liikaa, et se melkeen sattuu

Haluaisin olla kännissä, humalassa, hiprakassa
mitä vaan,
nauraa, hukuttaa tunteet,
miten vaan,
ja sitten yöllä,
liian kännissä, huonossa olossa,
vähän itkeä.

Koska mua on itkettänyt koko päivän,
koko eilisen päivän,
koko viikon, surulliset kappaleet kuluu Spotifyssa,
kun mä jotenkin haluan,
edes sen yhden kyyneleen valuttaa.

Mä en halua tietää,
miksi mulla on paha olla,
silti tiedän.

Ja mä oon niin vitun rakastunut tohon,
että mua itkettää (yllätys),
enkä tiedä tietääkö se sitä,
tunteeko se täysin samoin, yhtä syvää tätä vitun rakkautta.