Joululoma siis oli nyt,
olinkohan pari-kolme päivää selvinpäin.
Sain tärkeän ihmisen elämääni uudelleen,
mulle tulee sitä niin helvetin kova ikävä.
Vitun armeija.
Mitä teen kun et ole täällä?
Mulla on kokoajan outo olo,
vaikka kaikki on kuin ennenkin,
ehkä se johtuukin juuri siitä?
Mikään ei ole muttunut, minä en koskaan muutu,
pysyn kiinni samassa paskassa,
säälittävä ja aikaansaamaton, ihmiskunnan pohjasakkaa,
eikä mulla ole uskallusta mihinkään.
Oli paljon helpompaa
viimeiset lähes kaksi viikkoa,
kun sai olla niin paljon kännissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti