Kirjoittaminen on taas jäänyt.
Ei mulla paremmin ole mennyt. Ei huonomminkaan.
Päivät vaan lipuu tyhjinä ohi,
en tiedä miten täyttää niitä, miten saisin niistä kiinni.
Viikonloppu oli kamala.
Täynnä surua ja epätoivoa, pelkoa.
Eilen illalla hieman hymyä.
Mä olen tyhjä. Makaan sohvalla kattoon katsoen, ja yritän pidättää kyyneleitä.
En tahdo nukkua, en syödä.
Mitä voin tehdä? Hajalla, kaikki. Kaikki mussa.
"Onks meillä nyt kaikki hyvin?"
"On meillä. Itestäni en tiiä"
...vaikka kyllä tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti