Nukkuminen on vaikeaa.
Liikaa unta, liian vähän unta, ei yhtään unta.
En tahdo nukkua. Vaikka olen väsynyt.
Syöminen on vaikeaa.
Jokatoinen päivä ruokaa, jokatoinen ei. Oksettaa.
Kaikki meno ahdistaa.
Miksi lupauduin huomenna kahdeksitoista keskustaan?
Haluan olla yksin.
Ja ajattelen kuolemaa.
maanantai 4. toukokuuta 2015
maanantai 23. helmikuuta 2015
Angel's wings won't you carry me home
Kirjoittaminen on taas jäänyt.
Ei mulla paremmin ole mennyt. Ei huonomminkaan.
Päivät vaan lipuu tyhjinä ohi,
en tiedä miten täyttää niitä, miten saisin niistä kiinni.
Viikonloppu oli kamala.
Täynnä surua ja epätoivoa, pelkoa.
Eilen illalla hieman hymyä.
Mä olen tyhjä. Makaan sohvalla kattoon katsoen, ja yritän pidättää kyyneleitä.
En tahdo nukkua, en syödä.
Mitä voin tehdä? Hajalla, kaikki. Kaikki mussa.
"Onks meillä nyt kaikki hyvin?"
"On meillä. Itestäni en tiiä"
...vaikka kyllä tiedän.
Ei mulla paremmin ole mennyt. Ei huonomminkaan.
Päivät vaan lipuu tyhjinä ohi,
en tiedä miten täyttää niitä, miten saisin niistä kiinni.
Viikonloppu oli kamala.
Täynnä surua ja epätoivoa, pelkoa.
Eilen illalla hieman hymyä.
Mä olen tyhjä. Makaan sohvalla kattoon katsoen, ja yritän pidättää kyyneleitä.
En tahdo nukkua, en syödä.
Mitä voin tehdä? Hajalla, kaikki. Kaikki mussa.
"Onks meillä nyt kaikki hyvin?"
"On meillä. Itestäni en tiiä"
...vaikka kyllä tiedän.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Hurt
It hurts so much.
It fucking hurts so much.
En saa henkeä itkemiseltä.
It fucking hurts so much.
En saa henkeä itkemiseltä.
torstai 6. marraskuuta 2014
You go home, and you cry
Mä haluan olla mahdollisimman paljon muiden kanssa,
jotta ei tarvitsisi tuntea surua kokoajan. Koska se täytyy haudata, muut ei saa nähdä.
Vaikka mä en millään jaksaisi nähdä ketään, en jaksaisi esittää iloista.
Tää on paska tunteiden kierre, enkä tiedä miten tän voi pysäyttää.
Oon taas kotona. Kaksi viimeistä yötä kaverilla.
Kun mä suljin kotioven, potkin mainokset pois tieltä.
Enkä voinut muutakun itkeä.
Kaikki mun sisällä hajoaa.
jotta ei tarvitsisi tuntea surua kokoajan. Koska se täytyy haudata, muut ei saa nähdä.
Vaikka mä en millään jaksaisi nähdä ketään, en jaksaisi esittää iloista.
Tää on paska tunteiden kierre, enkä tiedä miten tän voi pysäyttää.
Oon taas kotona. Kaksi viimeistä yötä kaverilla.
Kun mä suljin kotioven, potkin mainokset pois tieltä.
Enkä voinut muutakun itkeä.
Kaikki mun sisällä hajoaa.
tiistai 4. marraskuuta 2014
I don't know
Päivät lipuu ohi, viikot, kuukaudet, vuodet.
Enkä ole saanut elämälläni mitään aikaan.
Enkä mä tunne itseäni. Kaikki on ihan sekaisin.
En tiedä miltä musta tuntuu, vai tuntuuko miltään. Pää vasta sekaisin onkin.
Kirjoittaminen ei suju.
Mikään ei oo niinkuin pitäisi, vaikka kaikki on niinkuin ennenkin.
Enkä ole saanut elämälläni mitään aikaan.
Enkä mä tunne itseäni. Kaikki on ihan sekaisin.
En tiedä miltä musta tuntuu, vai tuntuuko miltään. Pää vasta sekaisin onkin.
Kirjoittaminen ei suju.
Mikään ei oo niinkuin pitäisi, vaikka kaikki on niinkuin ennenkin.
torstai 25. syyskuuta 2014
It's not exactly like anybody cares, so...
Itseviha on saanut mut taas kirjoittamaan tänne paljon.
En voi katsoa itseäni peilistä.
En voi mennä ulos.
En voi syödä.
En voi pukea farkkuja.
En voi nähdä kavereita.
En voi katsoa elokuvia tai sarjoja.
Kaikki tää sen takia,
että joku vitun kusipää,
on keksinyt pornon.
En usko mitään hyvää, mitä keksit sanoa mun ulkonäöstä.
Mä en näytä niiltä.
Älä siis katso mua. Älä valehtele.
Vittu.
En voi katsoa itseäni peilistä.
En voi mennä ulos.
En voi syödä.
En voi pukea farkkuja.
En voi nähdä kavereita.
En voi katsoa elokuvia tai sarjoja.
Kaikki tää sen takia,
että joku vitun kusipää,
on keksinyt pornon.
En usko mitään hyvää, mitä keksit sanoa mun ulkonäöstä.
Mä en näytä niiltä.
Älä siis katso mua. Älä valehtele.
Vittu.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Can't handle the pain, this life is so hollow
Viillot sattuu enemmän jaloissa kuin käsissä.
Jouduin kääntämään meidän kokovartalopeilin, etten vahingossakaan näkis itseäni siitä.
Enkä oo kahteen päivään astunut ulos kotoa.
Alotan aamuni kyynelillä.
Älä.
Jouduin kääntämään meidän kokovartalopeilin, etten vahingossakaan näkis itseäni siitä.
Enkä oo kahteen päivään astunut ulos kotoa.
Alotan aamuni kyynelillä.
Älä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)