People fuck you up every day

Mulla on vierellä täydellinen poikaystävä,
joka on samalla paras ystävä,
eikä muita taida olla.

Mulla oli kaksi hyvää ystävää.
Kaksi hyvää kaveria.
Neljä ihmistä poikaystävän lisäksi.

Me ei nähdä melkein koskaan,
vaikka on sama kaupunki.
Me ei jutella.
Armeijakaveri oli lomilla viikonloppuna, eikä se mua kerennyt näkemään,
vaikka muka kovasti halusi,
älä enää jauha paskaa siitä että oon yks sun parhaista kavereista ja muka melkeimpä ainoakin kaveri, 
sä todistit sen kyllä etten ole.

Haluaisin satuttaa itseäni kun en koskaan ole minkään arvoinen,
muutakuin veitsenterän, ei ne edes huomaisi.

Oon kyllästynyt kysymään sulta miten sulla menee,
oon kyllästynyt kuuntelemaan,
miksen mä voi sanoa olostani sanaakaan?

Oothan tässä vielä huomenna?

Pelkään ihan kauheasti,
että menetän.

Poikaystävä tui myöhemmin töistä kuin ennen,
en saanut puhelimeen yhteyttä,
olin kehitellyt päässäni jo kauhuskenaariot,
ja mietin miten eläisin muka ilman häntä.

Mä en tiedä miksi pelkään niin paljon,
en ole saanut moiseen aihetta,
muutakuin kerran, ja silloinkin kuormitin toista liikaa,
molemmat oli rikki, poikki, hajalla,
kaikki hajosi käsiin, me rikottiin toisiamme.
Hetken aikaa.

Mutta kun meillä on kaikki hyvin.
Täydellisesti.
Ollut jo kauan.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna