Mulla on vierellä täydellinen poikaystävä,
joka on samalla paras ystävä,
eikä muita taida olla.
Mulla oli kaksi hyvää ystävää.
Kaksi hyvää kaveria.
Neljä ihmistä poikaystävän lisäksi.
Me ei nähdä melkein koskaan,
vaikka on sama kaupunki.
Me ei jutella.
Armeijakaveri oli lomilla viikonloppuna, eikä se mua kerennyt näkemään,
vaikka muka kovasti halusi,
älä enää jauha paskaa siitä että oon yks sun parhaista kavereista ja muka melkeimpä ainoakin kaveri,
sä todistit sen kyllä etten ole.
Haluaisin satuttaa itseäni kun en koskaan ole minkään arvoinen,
muutakuin veitsenterän, ei ne edes huomaisi.
Oon kyllästynyt kysymään sulta miten sulla menee,
oon kyllästynyt kuuntelemaan,
miksen mä voi sanoa olostani sanaakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti