maanantai 16. joulukuuta 2013

But the wounds become a scar

























Useimmat ei ymmärrä. Ei vaan tajua.
Yrittääkö ne edes? Pitääkö ymmärtää?

En mä ole viiltänyt.
Enkä ajatellutkaan viiltää. On vaan ikävä sitä tunnetta, sitä helpotusta,
jota se ei kuitenkaan ole. 

Hukun omaan mieleeni, en tiedä mitä ajatella.
Haluaisin, että poikaystävä olisi kotona, jos saisin vaikka puhuttua.

Mutta en osaa sanoja.

1 kommentti:

  1. (oon pahoillani etten oo kommentoinu)

    eikä mulla nytkään muuta kun että voimia <3

    VastaaPoista